Kauden 2011 Peijjaisiin Gullit olivat valmistautuneet huolella. Turnaus oli joukkueen historian kymmenes, joten juhlavuoden kunniaksi tavoitteeksi asetettiin, ei enempää eikä vähempää, kuin Kilpasarjan mestaruus. Olimme menneen syksyn ja alkutalven aikana järjestäneet useat harjoitukset Valkeisenlammen ja Vankilan tekonurmikentillä. Harjoituksissa olimme hioneet taktiikat viimeisen päälle kuntoon, osanottoprosentin ollessa Kapteenin silmin katsottuna miellyttävän korkealla. Voitiinkin sanoa, että valmistautumisessa mitään ei jätetty sattuman varaan, tällä kertaa. Vankilan kentällä harjoitellessamme saimme laadukkaan sparrausvastustajan tulevasta Fair Play -sarjan mestarista Locosista, joka koostui venäläisistä vaihto-opiskelijoista, ryyditettynä Angel Di Marialla. Lukuisten harjoitusten aikana Kapteenin tarkkaavainen silmä katseli tyytyväisenä suojattejaan. Iskukyky oli valtaisa, varsinkin Hakki uhkui vahvaa syysvirettä. Olisiko tässä mestaruuden ratkaiseva pelaaja tämän vuoden peleihin? Vielä oli paljon kysymyksiä ilman vastauksia, mutta kuten jo mainitsin, kaikki näytti tässä vaiheessa todella lupaavalle. Tunsin, että olimme valmiimpia ja kypsempiä, kuin koskaan aikaisemmin. Enää odotettiin vain lähtölaukausta, jotta Valkoinen Baletti pääsisi pyörimään Kuopiohallin uutuuttaan hohtavalla pinnoitteella!

Alkulohkoon saimme kaksi tuttua vastustajaa, kun seuraamme arvottiin lähes jokavuotinen vastustaja FC Lekkeri, sekä KAC Morebeer Anjalankoskelta. Lisäksi vastaan tuli asettumaan iisalmelainen Mafia, kapteeninsa Kola Huttusen johdolla. Ennakkoarvioissa Gullit rankattiin jälleen kerran yhdeksi vahvimmista mestarisuosikeista, joten pelit olivat jälleen kerran, kuten olen jo yhdeksän kertaa aiemmin, lailla Runebergin raapustanut, valmiit alkamaan!

Ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui FC Lekkeri. Vastustaja oli valinnut taktiikakseen perinteisen sumpun, kera vastahyökkäysten, joka osoittautuikin varsin toimivaksi Gulleja vastaan. Lähes totaalisesta pallonhallinnasta huolimatta oli maalinteko tässä turnauksen ensimmäisessä ottelussa vaikeaa, kuten niin monena vuotena aiemminkin. Lopulta Patu täräytti komealla kaukolaukauksellaan vapauttavan avausmaalin ottelussa. Vielä kun Karhunkaataja laukoi pallon volleysta takaraudan taakse oli vastustajan eväät viimeistään syöty. Ottelu päättyi lopulta Gullien 4-0 voittoon Hakin ja Ipen päästessä myös avaamaan turnauksen maalitilinsä.

Seuraavassa ottelussa vastaan asettui muutamana aikaisempanakin vuonna kohdattu KAC Morebeer. Anjalankoskelaisia vastaan on ollut joka kerta loistava pelata, sillä joukkue pelaa turnauksesta toiseen reilusti ja vastustajia kunnioittaen. Aikaisemmat pelit olivat sujuneet hyvässä hengessä, Gullien viettäessä samalla maalijuhlia vastustajan päässä. Tämäkään kerta ei tuonut poikkeusta, vaan ero joukkueiden välillä oli selvä. Ottelu päättyi Gullien voittoon 8-3 Kapteenin kurittaessa vastustajia ahkerimmin laukoen turnauksen ensimmäisen hattutempun.

Alkulohkon viimeisessä ottelussa vastaan asettui iisalmelainen Mafia, joka jahtasi vielä tiukasti jatkopaikkaa lohkosta. Ottelusta muodostuikin lopulta alkulohkon kovatasoisin ja tiukoin näiden kahden joukkueen välille. Lopulta Gullien onnistui siirtyä johtoon Robsonin ja Kapun esittämän Valkoisen seinäsyöttöbaletin päätteeksi. Sanottakoon, että onneakin oli tällä kertaa mukana sillä Kapun tolppalaukaus kimposi sisään varsin veikeästi herran oman käsivarren kautta. Jöpön tarjoillessa Kapteenille vielä toisen namupalan maalintakaisesta toimistosta, oltiin vastustaja lyöty ja alkulohkon voitto samalla varmistettu lukemin 2-0.

Tästä oli hyvä jatkaa saunomaan uusiin paikkoihin, kun Kapu oli valinnut saunapaikaksi Kuopion NMKY:n tilat, aivan keskustan kupeesta. Partiolaisten torvet soivat ja meno oli katossa, kunnes oli yllättävän käänteen aika. Kapu ilmoitti, että hänen tiensä seuran saunavastaavana, paitatilaajana, taktiikansuunnittelija, bussikuskina, managerina ja ennen kaikkia kapteenina oli tullut päätökseensä. Kymmenen vuotta tässä kuluttavassa roolissa oli tarpeeksi ja nyt oli aika jonkun toisen astua herran suuriin, koon 40 ja puoli saappaisiin. Järjestettiin äänestys, jossa jokainen pelaaja sai yksi kerrallaan käydä äänestämässä mieluista kapteenia joukkueelle. Äänten laskennan jälkeen voittajaksi selviytyi parin äänen erolla Ipe. Maman ja Hakin selvitessä varakapteeneiksi. Tästä lähtien tiukan paikan tullen sitten palloa siis Ipelle.

Gullien osalta turnauksen ensimmäinen jatko-ottelu oli neljännesvälierä. Kymmenen vuoden yhteisen Peijjaisissa pelaamisen jälkeen vastaan asettui vihdoinkin vuotta vanhemman ikäluokan pelaajista koostunut FC Mauhis. Tätä peli oltiin odotettu tapahtuvaksi pitkään ja hartaasti. Olisiko vastustajan kippari Ojala saanut vihdoin viritettyä joukkonsa mestaruuskuntoon vai olisiko jälleen Gullien voitonmarssin aika. Gullit hallitsivat ottelu, mutta vastustajan maalilla viimeisenä lukkona Roope Reinikainen taisteli, kuin legendaarinen, kissa puussa, joten peli pysyi pitkään maalittomana. Gullien syksyn aikana hankittu vankka kuntopohja alkoi näyttää tulosta ja pelin painopiste pysyi jatkuvasti Mauhiksen päädyssä. Lopulta kuparinen mureni kauniin seinäsyöttökuvien päätteeksi, kun Simo ja Hakki pelasivat komealla kuviolla Jönssin vapaaksi, joka sijoitti pallon varmuudella Mauhiksen maalin vasempaan alakulmaan. Ottelussa ei nähty enempää maaleja, joten Gullit jatkoivat turnaustaan puolivälieriin, Mauhiksen jäädessä jälleen nuolemaan näppejään. Ottelun kohokohdaksi nostaisin Maman, Minä teen maalin –performanssin: Pelikellon näyttäessä noin kymmentä minuuttia Mama saapui katsomasta palttiarallaa kahden promillen niitissä juoksuradalle, kiilasi vaihtojonon kärkeen ja huikkasi jätkille, ”Minä teen maalin, minä teen maalin” Ei kait siinä, kaverilla oli selvä fokus tilanteesta, joten miestä kentälle vaan. Eikä ennättänyt kulua minuuttiakaan, kun koko vaihtopenkki huusi, Maman takaisin katsomon puolelle. Ei siis maalia Mikolle tällä kertaa!

Puolivälierässä oli jälleen vastassa tuttu vastustaja, kun Gullien mestaruushaaveita asettui seuraavaksi estämään FC Peni Ässät. Aikaisempina vuosina joukkueet olivat pelanneet useita tasaväkisiä koitoksia, Gullien ollessa kuitenkin aina hieman niskan päällä. Miten kävisi tällä kertaa? Ottelu alkoi jännittyneesti. Tässä vaiheessa yksikin virhe saattoi tietää putoamista jatkosta, joten molemmat joukkueet pelasivat varman päällä. Lopulta Kapu vapautti Palin maalipaikkaan, eikä mies erehtynyt. Varma sijoitus maaliin ja Gullit olivat siirtyneet 0-1 johtoon. Aivan ottelun lopussa Mister Minä teen maalin, lakaisi vielä pallon metristä vastustajan tyhjänä ammottavaan nuottaan, Ässien hakiessa epätoivon vimmalla tasoitusta. Näin ottelua päättyi Gullien voittoon 0-2 ja paikka välieriin oltiin ansaittu.

Välieräpareiksi arvottiin lopulta Real Patis - joka oli päässyt jatkoon luovutuksella, kun Häpeäkenkien tie Peijjaisissa oli tullut kymmenen vuoden jälkeen päätökseen - – AC Botellon ja Player`s Club Kulkuset – FC GulliGiäryle. Arpa oli tällä kertaa Gulleille suosiollinen sillä vastaan asettui ennakkoon ajateltuna joukkue, jonka paukut olivat kuluneet jo loppuun tässä vaiheessa turnausta. Uskomus osoittautui kuitenkin tällä kertaa vääräksi ja Gullit saivat tehdä täyden päivätyön finaalipaikan ansaitsemiseksi. Pitkän maalittoman nyhräämisen jälkeen Vartialan ZZ-Topin tykki puhui armotonta kieltään ja iski Gullit jälleen Peijjaisten finaaliin. Enää edessä oli yksi kompastuskivi Valkoisten ja sinkkisangon välillä.

Toisesta välieräparista tiensä finaaliin raivasi hieman yllättäen, nuorista Palloseuran junnuista koostunut AC Botellon. Muistot tulvivat mieleen kuinka kuusi vuotta sitten olimme olleet aivan samanlaisessa tilanteessa ja lopulta voittaneet Kilpasarjan ensimmäistä kertaa, kun olimme onnistuneet kaatamaan finaalissa FC Hopeakengät 3-2. Tunsin kuinka patterit alkoivat olla kropassa todella vähissä. Olisiko nuorista haastajista yllättämään Gullien Valkoinen Baletti? Kuten arvata saattoi, kokemus oli tälläkin kertaa valttia. Botellon lähti otteluun sumputtamaan eikä edes uskaltanut karvata Gullien pitäessä palloa lähes 90 prosenttisesti. Lopultahan se vapauttava maalikin syntyi. Suurten finaalien miehen Pål ”Pali” Tyldymin lapikas lauloi korutonta kieltään ja mestaruus alkoi häämöttää GG-pelurien silmässä. Ottelun loppuhetkillä tapahtui jotain, jonka lupasin kirjoittaa GG:n historian kirjoihin kultaisin kirjaimin: Gullit johtavat Peijjaisten finaalia 1-0 ja peliaikaa on jäljellä noin viisi minuuttia. Pallo ajautuu vasempaan laitaan, jossa Vartialan Maradona, kaikkien Dasserien Dasseri, Das Esa, Nahka, Riukukirahvi, Zidane, Esmeralda, ottaa pallon samettisen pehmeällä tatsilla haltuun. Hän lähtee kuljettamaan kohti vastustajan maalia, kuin eräs kaikkien hyvin tuntema herra 25 vuotta sitten. Harhauttaa yhden, toisen, kolmannen, neljännen, ja muistaa ne tuhansia kertoja Banzai-Ekon bussissa soittamat maagiset sanat: ”Elä laakase, naatitaan” Vielä kerran hän harhauttaa kuin Denilson 90-luvun loppupuolella ja ohittaa vastustajan alimman miehen. Pallo verkkoon ja Gullien kädet nousevat ilmaan. Se oli lopultakin siinä, mestaruus! Ja olisiko voinut olla hienompaa tapaa sinetöidä sitä, en usko!

Saavuimme juoksuradalle kolmatta vuotta peräjälkeen mestareina! Turnauksen aikana joukkuepelimme oli ollut, kuin rautaa, josta osoituksena oli seitsemän voittoa, yhtä monesta pelistä. Lisäksi olimme päästäneet vain kolme maalia turnauksen aikana, joka on varmasti melko lähellä Peijjaisennätystä, jos joku osoittaa mestaruuteen asti edenneeltä joukkueelta paremmat tilastot, niin yhteydenottaja vaan tännepäin. Jälleen kerran Suurmoguli-Ojala lähti kantamaan sinkkisankoa kohti Kapteenia, jolloin hän ojensi valtakautensa tunnusmerkkinä olleen vanhan kapteeninnauhan uudelle johtajalle. Niinpä Ipe kohotti sangon kohti kattoa ja hyvinhän se näytti sujuvan. Nyt oltiin vuoden käsitreenit tehty, joten, kuten tässä vaiheessa tarinaa tulee legendaarisin sanoin ilmoittaa: ”Ens vuonna uudestaan jätkät!” Peijjaiset olivat päättyneet.

- Ex-Kapteeni - 10 vuotta, 5 Sinkkisankoa -

Kilpasarja lohko 1. tuloksia:

KAC Morebeer - Mafia 2-4
FC Lekkeri - Mafia 3-2
FC Lekkeri - KAC Morebeer 0-3

FC GulliGiäryle - FC Lekkeri 4-0
Maalit: Patrik Turunen, Eetu Koponen, Iiro Heikkinen, Toni Hakkarainen

FC GulliGiäryle - KAC Morebeer 8-3
Maalit: Simo Rönkkö 3, Samuli Kaivonurmi, Markus Rannankari, Esa-Pekka Vartiainen, Pauli Savenius, Om.

FC GulliGiäryle – Mafia 2-0
Maalit: Simo Rönkkö 2

Alkulohkon sijoitukset:

1. FC GulliGiäryle
2. Mafia
3. KAC Morebeer
4. FC Lekkeri

1. Cup-kierros:
FC GulliGiäryle - FC Mauhis 1-0
Maali: Samuli Kaivonurmi

2. Cup-kierros:
FC Peni Ässät - FC GulliGiäryle 0-2
Maalit: Pauli Savenius, Mikko Hämäläinen

Välierä:
Player`s Club Kulkuset - FC GulliGiäryle 0-1
Maali: Esa-Pekka Vartiainen

Finaali:
FC GulliGiäryle - AC Botellon 2-0
Maalit: Pauli Savenius, Esa-Pekka Vartiainen

GG:n sisäinen maalipörssi: